Eilinen päivä meni hienosti, ilman varsinaista tarvetta polttaa. Tai korvata sitä jollain muulla. Yksi suuri pelkoni on se, että korvaan tupakoinnin ylenmääräisellä syömisellä ja peitän vain alkuperäisen (todellisen) himoni ja addiktioni toisella. Töissä kuitenkin alkoi illalla kamala rauhattomuus ja hermostuneisuus. Asiakkaat ottivat päähän, kaikki työtehtävät hermostutti ja ihan kaikki tuntui vain ylitsepääsemättömältä. Kävin sitten töiden jälkeen hakemassa tukea ystävältäni Wandalta, joka lopetti myös toissapäivänä tupakoinnin.
Rohkeus olla ostamatta tupakkaa. Tuntuu kierolta, mutta näin se vain on. En tarvitse tupakkaa, en sitä askia laukkuun odottamaan, että joku sen sieltä tuhoaisi.
No, rohkeutta sain kyllä, olla ostamatta. Tänään kuitenkin sorruin koulussa kun tuli tauon paikka. Saman tien kaikki ampaisivat tupakalle pihalle, olin ollut jo 37 tuntia ilman tupakkaa. Tottumuksesta heitin takin niskaan, kävelin ulos. Ulkona muistin, ettei tämä ollut se elämä, mihin halusin takaisin. Heikko hetki iski. Olisin tehnyt itsestäni tyhmän vain pönöttämällä pihalla. Vielä tyhmemmän, jos olisin kävellyt saman tien takaisin sisälle. Näin ainakin sillä hetkellä tuntui. Kävi hyvin klassisesti: ”oisko sulla yhtä heittää, mulla on itellä kaikki loppu” Sytytin tupakan, mutta ensimmäisten henkosten jälkeen ymmärsin tekoni tyhmyyden. Miksi pitää olla niin typerä, että ehdoin tahdoin jo vuorokauden jälkeen palaan siihen samaan, mistä suurella vaivalla (kyllä, on aika vaikeaa polttaa se viimeisin tupakka, kun aina voisi lopettaa huomennakin) olen kammennut itseni pois?
Tämä oli pieni takapakki ja tuntuuhan se pahalta. Petin ystäväni. Lupasin hänelle, etten polttaisi enää. Oli hieman vaikeaa soittaa ja kertoa tästä takapakista. Onneksi en saanut puhelimessa kauheaa saarnaa ja nalkutusta Wandalta. Lähinnä kannustusta jatkoon – ei kukaan tähän mokaan kuole, tärkeintä ettei ole loppuaskia laukussa odottamassa.
Hävettää ja ärsyttää aivan suunnattoman paljon. Miksi piti olla niin heikko ja jatkaa tätä samaa kierrettä. Nyt otin taas askelen 37 tuntia taaksepäin kun ruokin sitä pientä nikotiinimörköä sisälläni. Nyt on kulunut kuusi tuntia viimeisimmästä tupakasta. Kauhulla odotan, käykö 30 tunnin päästä sama homma uudestaan. Nyt vain päätin, että näin ei tule käymään. Ei todellakaan. Haluan olla jo vapaa tupakan rasituksesta.