Koko homma alkoi niin lupaavasti! Sitä sortumista lukuunottamatta. Eilen sorruin TAAS. Omaa askia en ole vielä ostanut, mutta se kamala himo, kun näkee ystävän tupakoimassa. Ei sille himolle meinaa voida mitään. Tai niin ainakin yritän selittää itselleni. Pakko on kai lukea se Allen Carrin teos uudelleen läpi. Jos vaikka tällä kertaa tehoaisi. Mutta niin pitkälle olen kuitenkin päässyt, etten kärsi ja kärvistele niin paljoa, että pitäisi alkaa itse ostelemaan askia jos toistakin. Tietenkin tässä on nyt käynyt hyvä tuuri ja olen tavannut muutaman ystävän eri yhteyksissä, jotka kaikki polttavat. Eli ei ole tarvinnut ruinata yhdeltä ja samalta ihmiseltä loputtomiin. On tämä siltikin aika noloa. Säälittävästi anella, voisiko joku antaa yhden tupakan.
Onneksi kamalia vieroitusoireita ei ole päässyt vielä ilmaantumaan. Se tietenkin voi johtua siitä, että olen melkein päivittäin saanutkin sen yhden tupakan. Ai kamala, pärjäsin siis 36 tuntia pisimmillään ilman. Tämä on jo vähän surullista. Sain nimittäin eilenkin illalla tupakkaa. Tänään olen koetuksella, kun menen äänittämään koko illaksi. Tupakoitsijan kanssa. Siitä tulee tuskaa… Ja huominen, isot juhlat tiedossa. Monta tupakoitsijaa. Apua. Täytyy raportoida sitten, miten kävi.
Tosin puhuimme Wandan kanssa tästä juuri eilen päivällä. Tärkeimpänä ja suurimpana saavutuksena pidämme molemmat kuitenkin sitä, että olemme päässeet irti niistä ”tärkeimmistä” tupakkahetkistä: aamun ensimmäinen, illan viimeinen, kouluun meno ja sieltä lähtö, lounaan jälkeen… Tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin! Kai sitä vain on kiinnittänyt niin paljon aikaa ja energiaa vain siihen, että voi taas kohta lähteä tupakalle. Ennen lopettamistahan poltin noin tupakkaa 10-20 päivässä, riippuen ihan siitä minkälainen päivä oli kyseessä. Monesti useampi putkeen. Aina kun mahdollista.
Täytyypä lisätä vielä toissapäiväiseen postaukseen: todettiin Wandan kanssa, ettei se ole niin paha, jos toiselta pyytää, tärkeintä on kuitenkin olla ostamatta. Ja pitää se mielessä, aina. Onhan tämä kieroa, sillä ilman Wandaa en todellakaan selviäisi tästä haasteesta. En ikipäivänä.